Sivut

tiistai 1. tammikuuta 2013

Hei, hei, mitä kuuluu?

Vuoden vaihde on aina se aika, kun tekee mieli katsoa taaksepäin ja eteenpäin. Onhan tuota matkanvarrella syytä tehdä muutenkin, mutta jonkinlainen listaus vuoden vaihteessa on kuitenkin paikallaan. Enpä malta olla tulematta tänne ajatuksiani kirjaamaan. Mikäli kukaan ei tänne enää löydä, onpahan itselle muistona niin kauan kuin aikaa kuluu tarpeeksi ja blogi katoaa sähköiseen avaruuteen bloggerin toimesta.



kuva runner's high:n facebooksivuilta


Vuosi 2012 ei ollut mikään onnistumisten jatkuva ketju, mutta ei onneksi niin kamala ja monella tavalla lamaannuttava kuin edeltäjänsä. Vuoden vaihtuessa olin painoni puolesta hyvinkin lähellä tavoitetta. Tämän vuoden aikana siitä on lipsuttu. Osin sen vuoksi, että ei ole ollut minkäänlaisia voimavaroja minkään valtakunnan tsemppauksiin ja toisekseen siksi, että ostin masentavan ja tylyn vaa'an, joka söi viimeisetkin kiinnostukset koko punnitsemiseen. Eli ei mitään kunnon syytä. 

Olen kuitenkin juossut läpi vuoden. Mikä on ihana ja hieno asia. Minulle. Olen loppuvuodesta tutustunut joogaan, mikä on ollut ihanaa! Pilateksesta on tullut osa elämää. Selkäni on kivuton.

Heinäkuussa sain ihan totaalisesti tarpeekseni Elixian jäsenyydestä. Hinta tuntui kohtuuttomalta. Palvelut joustamattomilta. Tänään 1.1.2013 liityin takaisin jäseneksi. Juu, menetin muutaman euroa kuukausihinnassa tällä irtiotolla, mutta se oli tarpeellinen breikki. Joskus arvon vain ymmärtää, vasta silloin kun sen menettää. En edes pystynyt olemaan koko aikaa ilman kuntokeskusta. Tein syrjähypyn ja lähdin samantien pois. Salietiketissä oli toivomisen varaa. 

(Ihan pakko urputtaa tästä aiheesta sen verran, että tunnille ei saa tulla kesken!!! Se on ihan alkeellista kohteliaisuutta muita treenaajia ja ohjaajaa kohtaan! Ihan pöyristyttävää, kun aamun pitkän joogan alkurentoutuksen aikana tullaan - 10 minuuttia!!!! - myöhässä tunnille ja huokaillaan, että "onpa täällä ahdasta, mä kyllä olin varannut tunnin jo viime viikolla". Tsiisus! Jos olit varannut jo viime viikolla, luulis ehtivän tunnille ajoissa... Mutta siis muuten hyvässä hengessä toki mennään. Rauhaa ja rakkautta vuoteen 2013 ja sillee)




Olin viime vuonna 1.1. salilla. Tänä vuonna myös. Sehän on melkein perinne! Kertoohan se jotain mun urheilullisesta elämäntavasta (tai sosiaalisesta elämästä!?). Mutta kyllä oli voittajaolo tänäänkin, kun kävelin kotiin sohjon halki hyvän treenin tehneenä. Oli kuin olisi kotiinsa tullut! Tuttua, hyvää, toimivaa! Olkapäissä sirisee ja käsivarsissa tuntuu. Nam!

Kun lopetin blogin kirjoittamisen tänä syksynä, olin tosi väsynyt. Viime vuosi oli työasioissa erittäin haastava. Vaihdoin työpaikkaa, eikä valinnan tekeminen kahden hyvän välillä ollut helppoa. Vieläkin ikävä myös entistä, mutta onneksi olemme tiiviisti tekemisissä edelleen, vaikkakaan ei nyt jokapäiväisellä tasolla. Uusi työ vaati monenlaista panosta ja syksyn haasteet olivat kovat. Jotain kuitenkin saavutettu jo nyt. Ehkä jonkinlainen tasapaino myös työelämään. Ja vaikka mitään lopullista tasapainoa ei olekaan, pää kylmänä eteenpäin menen.

Syksy toi terveydellisiä haasteita myös perheeseen ja tyylilleni uskollisesti murehdin melko tavalla (mikä vei voimia ja energiaa) enkä suinkaan vähiten sitä, mitä nämä terveydelliset haasteet tarkoittavat käytännössä meidän arjen pyörimiselle. Että niinku mitä mä joudun tekemään, mitä ennen pystyi delegoimaan eteenpäin. Mutta hiljalleen niistäkin päästään eteenpäin ja tällä hetkellä arki taas rullaa entiseen malliin.

Mutta se minkä oikeastaan halusin palata kertomaan on, että kerta kaikkiaan jotain hyvää on tapahtunut. Liikkuminen on elämäntapa ja olen siitä onnellinen. Treenikavereita löytyy ja elämässä on ihania ihmisiä muutenkin. Samanhenkisiä ja sitten niitä ihan erilaisia ja hyviä sellaisena - kummatkin! Tänään salilla tajusin, etten tippaakaan häpeä tai ahdistu vartalostani (tilanne todennäköisesti muuttuisi radikaalisti sovituskopissa vähissä vaatteissa), mikä on aika ennen kuulumatonta ja todella positiivista kehtiystä kohdallani. Juu olen lyhyt ja pyylevä, mutta mitä sitten. Treeni kulki hyvin. Henkinen hyvinvointi uusi jäsenkortti taskussa nousi monta pykälää. Muutenkin on mukavaa olla olemassa! Omaan napaan tuijottaminen (kirjaimellisesti) ei tilannettani mitenkään paranna.

Laitetaan hyvä kiertämään. Uskon vahvasti siihen, että positiivisuus synnyttää positiivisuutta. Hymyillen melkein mikä vain on helpompaa (tai musiikin tahtiin - toteaa yksi ystävistäni tällaiseen kommenttiin aina). Lopetetaan pelkääminen. Tavoitellaan tähtiä.




Upeaa, liikunnallista vuotta 2013

toivottaa
TM, alive and kicking

9 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Päivittelehän edelleenkin silloin tällöin tuntojasi! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä uusi kirjoitusinto jostain nousee (jos ei muusta niin vuoden vaihteesta :)).

      Poista
  2. Iik! Ihanaa kuulla susta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää ramppaan sua lukemassa. Tykkään uudesta kans! <3

      Poista
  3. Kiva kuulla sinusta, ja vielä kivempaa kuulla, että hyvin menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. No joo liikunnan kanssa hyvin kyllä - painon kanssa olis varaa tehdä jotain :)

      Poista
  4. Tämä oli mukava yllätys. :) Hyvää uutta vuotta sinulle!

    Siis tuo 1.1. perinne kuulostaa äärimmäisen hyvältä ja kun liikunta on jo elämäntapa, niin siitä on ihana pitää kiinni.

    Ja hei, kyllä me tänne löydetään, jos jossain vaiheessa tekee mieli pidemmäksikin aikaa palata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta, Outi! Uusi vuosi ja uusi kirjoittamton liikuntakalenteri. Mennään taas!

      Liikunta vaan on niin ihanaa. Tauko tuntuu hyvältä (joulun aikaan pari viikkoa löysäilyä), mutta heti ensi treenistä taas sellainen olo, että se vaan on niin taivaallista ja näin sen on elämän mentävä! :)

      Yritin aloittaa uutta blogia. Keksin sille hyvän nimen ja muutin vähän näkökulmaa ja kaikkea... Mutta ei se tuntunut omalta. Ehkä se kirjoittamisen pakko jossain vaiheessa ajaa tänne takaisin. Katotaan ny. :)

      Poista
  5. Ihana kuulla sinusta rakas TM! Olet usein mielessäni! Ja kiva kuulla, että sinulla menee hyvin. Liikkuminen on pysyvä osa elämääsi ja se on huippua!

    Sun kirjoituksia on aina mielenkiintoist lukea, joten jos uusi blogi-idea ei tuntunut omalta, voisit ehkä laajentaa aihepiiriä tässä ihanasa blogissa?!


    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!