Sivut

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kevään H-hetki

No niin tänään on siis tämän kevään h-hetki eli juoksutapahtuma, jota kohti kohta lähden siirtymään ihan konkreettisesti. Eihän se uni pitänyt otettaan yllä kovin pitkään. Aloitin heräilemisen kuuden maissa. Luovutin ja nousin ylös ennen kahdeksaa. Aamupala ja viimeiset valmistelut tässä käynnissä. (Tarkistin kameran virran riittävyyden kuvaajaa varten, ilmoitin infoon yhdestä vaihtuneesta juoksijasta ryhmässämme, jne.)

Jänskättää! Ei niinkään oma suoritus. Tiedän, että tästä tulee kunnon puolesta ihan mukava tapahtuma. Siinä ei ole jännittämistä. Enemmän sitten ne henkilöt, jotka olen haastanut/houkutellut mukaan, puoliväkisin raahannut, että toivottavasti kaikki lähtevät kuntonsa mukaan liikkeelle. No onneksi kaikki aikuisia ihmisiä ja osaavat varmaan arvioida oman menonsa sen mukaiseksi kuin pitääkin. Ja matkahan on todella vaan se 10 km. Sen kyllä selvittää ryhmästämme jokainen ja aikaahan on!

Oikein mukavaa päivää meille! Palaan kertomaan, kuinka ryhmämme selvisi. Liikunnallista iltapäivää Teille kaikille myös! Nähdään tänään liikuntatapahtumissa pitkin Suomea!

lauantai 29. toukokuuta 2010

Löysäillen

Etukäteen tuntui, että ihan mahdotonta löysäillä kokonaiset kaksi päivää ennen juoksua. Yllätys, yllätys! Ei ole yhtään vaikeeta! No joo, eilen aamulla kävin sellaisen reilun puolen tunnin lenkin (reipasta kävelyä) koiran kanssa ja sama tänä aamuna kestona tosin oli tunti. Mutta muuten ei sohvalla venyminen tuota mitään vaikeutta.

Samoin olen syönyt melko huoletta. Kasviksia tosin reilusti, mutta söin pastaakin. Kova koitos huomenna nääs :) Ja ajattelin tempaista ja syödä jäätelöä. Lempijäätelööni on tullut joskus keväällä uusi maku, jota en sokerirajoitukseni (pakko kieltää koko halvatun sokeri, kun ei osaa sitä käyttää) takia ole maistanut. Mutta tänään maistan! Ähä! Mitäs siihen sanotte?

Mutta teen sen hallitusti (hah!). Niin että sokerimopo ei lähde käsistä! Olen ylpeä itsestäni jo etukäteen. Huomenna olen lisäksi ylpeä juoksusuorituksestani ja palaan vielä kertomaan, kuinka kaikki menikään. Sitten kun juoksu on takanapäin pääsen kokeilemaan sitä maastopyöräilyä vihdoin. Ehkä jo maanantaina! Jos jalat kestää. No ainakin pyörällä töihin.

Eli jos vietän lepopäivää, suunnittelen liikuntaa. Kivaa!

Urheilullista viikonloppua!

torstai 27. toukokuuta 2010

Oikeassa suunnassa

Jei! Vihdoin jumitus 62:ssa on ohi ja olen palannut reunuksen mukaiseen kehitykseen. Toivottavasti pian sen allekin. On nimittäin enää muutama surkea 100 grammainen jäljellä, että painoni alkaisi kokonaan uudella numerolla! Mahtavaa!

Eilen piti tehdä pieni kevyt lenkki jalkojen avaamiseksi ja jättää sitten lepäämään sunnuntain juoksutapahtumaa varten. No siinähän kävi niin, että yhteensä lenkkini kesti yhden tunnin ja 50 minuuttia... Osan lenkkiä koira oli mukana, mutta juoksin myös koiran kanssa. Eli ei tullut lyhyttä lenkkiä, mutta rento, helppo ja kaiken kaikkiaan mukava! Harmitti, kun en löytänyt sykemittarini kello-osaa lähtökiireessä.

Ja vettä satoi ihan koko ajan! Mutta harvoinpa täällä nyt se ideaali lenkkisää on, joten ihanan raikasta ja kivaa oli jolkotella silti. Toivottavasti en tehnyt jaloille liikaa. Sunnuntainahan se sitten nähdään.

Fiilis hyvä. Kengät ja muut varusteet pelittää. Ollaan ihan valmiita sunnuntain koitokseen ja sen jälkeen pääsee taas treenailemaan ihan rauhassa muitakin lajeja tai lisää juoksua. Tavoitteena kuitenkin pitää juoksu mukana ohjelmassa ja tähdätä syyskuun alussa toiseen juoksutapahtumaan.

Hiljaisena haaveena on jutusteltu (kuiskaamalla) työkaverinkin kanssa, että noinkohan sitä vallan hirviäisi ottaa ensi kevään tavoitteeksi puolimaratonin. Jos sen vielä tempaseisin juosta niin siinä olisi kyllä minun juoksulliset tavoitteeni tässä elämässä! Maratonista en haaveile. Ainakin nyt tuntuu siltä. Nämä lyhyemmät pyrähdykset riittää hyvin!

Liikunnallista kesän alkua! Uskoa haaveisiin! Työllä ne toteutuu kyllä. Omalla kohdallani näen juuri nyt sen, että paino putoaa (niin kuin oli suunniteltukin) ja minä jopa juoksen! Loistava olo näiden saavutusten äärellä!

tiistai 25. toukokuuta 2010

Intoilija

Tulevana sunnuntaina odottaa juoksutapahtuma ja 10 km selvittäminen kunnialla! Itse ole lietsonut sinne 12 henkisen joukkueen ja nyt on sitten kannettava seuraukset...

Oma tilanne sikäli hieman (jälleen kerran) älytön, että viikonloppuna tein Ihan Kevyen (joo just, varmaan) lihastreeni-jumpan ja totaaliseksi ällistyksekseni niin pakarat kuin lonkan koukistajatkin ovat aivan turkasen jumissa!! Että voi raivostuttaa! Ihan kammottavaa! Syyt ovat varmaan juuri ne mitä uusimmassa alan lehdessä kuvataan: huono lihaskunto ja riittämätön venyttely... Kyllä vain. Tunnistan. Nyt kuitenkin jalat pakko saada auki ja toimimaan! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis sanotaan. Ja terveellisyydestä ei taaskaan mitään tietoa. Hyvä minä. Tässä nähdään tyyppiesimerkki siitä, kuinka tietoa ei osata hyödyntää!

Mutta samaan aikaan, kun lihakset huutaa hallelujaa, vietän kaiken liikenevän ajan netissä etsiskellen lisätietoa maastopyöräilystä. Yksi tuttava osallistuu Tahkon maastopyöräilykisoihin ja nyt alkoi sitten hillittömästi poltella kiinnostus koko lajia kohtaan. Olen tulostellut lähialueiden maastopyöräilyreittejä ja haaveilen uuden lajin kokeilemisesta!

Joo voitte vain kuvitella Miehen ilmeen, kun esittelin ideani hänelle. "No, ehkä kannattaisi nyt käydä ensi kokeilemassa lenkkireiteillä" (ilmeisesti hänellä ei ole mitään käsitystä, mistä ajan töihin... aika monta pehmeä pohjaista metsän poikki oikaisua on matkalla) ja tuhat kertaa kysymys, että tiedänkö kuinka rankasta lajista on kysymys... Juu, tiedän kyllä. Enkä luulekaan, että samantien pyörän selkään noustua menen kivutta kalliot ylös tai ainakaan alas... Enkä suinkaan mihinkään kisoihin ole suuntaamassa pyörä olalla. Vaan laji KIINNOSTAA ja haluan tutustua siihen. Vaikka sitten vain omaksi ilokseni vähän kokeilla...

Nythän siis tilanne on se, etten pääse mitään kokeilemaan ennen juoksutapahtumaa. Joukkueeni on sen minulta kieltänyt sikälikin, että uskovat ilmeisesti minun heittävän jonkun voltin heti alkuunsa :) No ei ehkä sentään. Mutta siis vihaisia lihaksiani ei valitettavasti voi rassata nyt rankalla pyöräilylläkään ennen tapahtumaa. Valitettavasti.

Niin ja sitten jos joku tietää pääkaupunkiseudulla tai aika lähellä edes jonkun paikan, yrityksen, urheiluseuran, jossa AIKUINEN nainenkin voisi saada opastusta lajiin... Olen kiinnostunut! Useita peruskursseja lajiin löysin. Lähinnä tarkoitettu nuorille. Saahan nähdä kestääkö innostukseni niin kauan, että pääsen muilta velvotteiltani koko lajia kokeilemaan :)

Iloista liikunnallista ja aurinkoista kesän alkua! Niin ja vaaka pitää tiukasti kiinni kiloista. Silti jatketaan!

torstai 20. toukokuuta 2010

Yli tunti

Eilen se vihdoin tapahtui. Ei silti etteikö se olisi ihan hyvin voinut tapahtua jo aiemmin. Ei vaan jostain syystä ollut tapahtunut. Ehkä eniten aikatauluongelmien vuoksi. Muka aina niin kiire, että ei vaikka pitäisi.

Juoksin vihdoin sen yli tunnin lenkin. 1 tunti 10 minuuttia. Ihan hyvin meni, ei ollut mitenkään liian rankkaa. Jaksoin hyvin ja olisin jaksanut vielä vähän enemmän, mutta tietoisesti jätin tuohon kohti. Jostain olen lukenut, että tunnin juoksemisen jälkeen riski rasitusvammoihin ja loukkaantumisiin kasvaa... no en tietysti muista, että montako prosenttia tai moninko kertaiseksi, mutta kasvaa! Koko lenkki lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen 1 t 25 min.

Oli voittajaolo. Reilun viikon päässä häämöttävä juoksutapahtuma tuntuu nyt ihan mahdolliselta selvittää. Enää kevyttä lenkkiä ennen tapahtumaa ja pari päivää ennen lepoa niin kyllä se siitä. Hienoa. Pienen ihmisen ilo osata!

Ja eilen illalla päätin hetken aikaa sen sijaan, että miettisin sitä, miltä näytän, keskittyä siihen, että mihin pystyn! Pystyn juoksemaan yli tunnin. Melkoista! Jouluna en olisi tätä uskonut! Hyvä minä!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Sporttinen olo

vaikka on näin lihava!

Kuukautiset alkamassa, paino taivaissa, mieliala maassa ja ainoa, joka on voimissaan on itseinho. Ihan mahtava päivä. Tuskin maltan odottaa huomista! (Ja minä en sitten kärsi PMS:stä, ihan vaan tiedoksi.)

Viikonloppu meni mökkeillessä. Sää helli, tuli lekoteltua ja syötyä hyvin (myös oikein, ainakin välillä). Tämän lepäilyn vuoksi olin päättänyt ehdottomasti mennä eilen lenkille. Suunnittelin juoksevani pitkän, ehkä yli tunnin lenkin. No enhän minä pulska tyttö mitään lenkille mennyt. Siivoilin edes onneksi, että en sentään koko iltaa sohvalla... Ja luin kirjaa, kun on uusi tosi hyvä kirja (maalaiskirpputorilta ostettu). Mutta pesin kuitenkin pyykkiä välillä.

No tänä aamuna sitten tempaisin ja lähdin jugurtin syötyäni juoksulenkille! WAU! Täytyy sanoa. Juoksin puoli tuntia (enempään ei ollut aikaa). Juoksu kulki ihan ok. Ei ollut kuuma, lämmin kyllä (siis nythän on tää helleaalto). Ei jäänyt sitä oloa, että "olisin voinut juosta vaikka kuinka kauan", mutta ihan hyvä olo kuitenkin. Kotona pikasuihku ja PYÖRÄLLÄ töihin. Johan oli sporttinen olo, kun töihin pääsin. Päivän pelasti vielä totaalisesti työtoveri/laihdutusystävä, joka totesi, että "sähän olet melkein triatlonisti, ei puutu kuin uinti!" Todentotta! Olen melkein kuin triatlonisti.

Huikea hyvänolon tunne ja sporttinen olo saatiin aikaiseksi näin pienillä panostuksilla. Lisäksi tämän päivän urheilut on kiitettävästi suoritettu, kun tästä vielä kotiin pyöräilen. Suosittelen!

tiistai 11. toukokuuta 2010

Ase(nte)en vaihto

Hei vain uskolliset lukijani (jos ei muita niin Sisko)!

Ei tullut pikaista paluuta blogia päivittämään. Ei tule menestystarinaa siitä, kuinka paino lähti edellisen postauksen jälkeen putoamaan.

Mutta tuli oivallus. Ehkä. Toivottavasti.

Rupesin sitten siinä juoksuni lomassa miettimään, mitä olin muuttanut toiminnassani maaliskuun alun jälkeen. Siinä kohtihan jymähdys on tapahtunut. Ja siinä kohti muutin ruokailuani:

Siirryin aikaisemmasta ruuan syömisestä keinotekoisempaan suuntaan. Käytin korvikkeita. Vedin aamut liian kevyesti. Illasta tuli nälkä. Tapahtui hallitsemattomia. On todella vaikeaa löytää tasapaino silloin, kun ei syö oikeaa ruokaa. Uskokaa pois! Ruoka on kuitenkin helpommin hallittavissa. Liityin Kiloklubiin (tiesittehän, että on nykyään ilmainen). Aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Uskon taas ruokaan. En opi mitään korvikkeita käyttämällä. Opeteltava on syömään jossain vaiheessa, miksi ei samantien. Katsotaan tämä kortti.

Niin ja työnatkapyöräillyt olen kolmisen viikkoa. Eilen kävin kampaajalla ja hoitelin muitakin asioita pyörällä, kertyi ihanat 30 km. Että sellainenkin ase.

Tuumaakaan en anna periksi. Tänne on tultu tekemään tulosta ja vielä sitä tehdään.

Ollapa voimaa kuin suurella härällä, ettei tarviis aina pelata järjellä!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Run, Forest, run!

Joopa joo. Ei tullut pikaista postausta, eikä mahtavia pudotuksia. Edelleen roikutaan siinä 62 tienoissa... Välillä käy jo lupaavasti 61 maissa ja seuraavana aamuna tojottaa tuttu ja turvallinen 62 mittarissa. Voiko enempää masentaa?

No mitenkäs tätä asiaa pitäisi nyt lähestyä? Että heittäydytäänkö sitten saman tien lattialle ja todetaan, että eihän tästä TAASKAAN mitään tullut! No ei heittäydytä.

Sain (etukäteis-äitienpäivä-) lahjaksi juoksulenkkarit. Kahdessa kaupassa pyllistely riitti ja kengät tuli valittua. Entiset juoksukenkäni oli sitä yleisintä maratoonareiden merkkiä (vältän mainostamista :)) ja päätin, että nyt kyllä kokeilen toista merkkiä! No kokeilinkin. Tosi montaa. Ja päädyin samaan merkkiin. Mutta kauniin pinkit on kuviot tällä kertaa. Edelliset kengät oli neljä vuotta vanhat. Nyt sitten pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä sinne lenkille. Mies on juossut paljonkin ja olen nyt hänet velvoittanut lähtemään lenkille kanssani (ihan kohta tässä joku päivä) vähän niin kuin tarkistamaan mun juoksutekniikkaa ja katsomaan juoksunopeutta, jne.

Eli siis juoksemme edelleen, vaikka vaaka vinoileekin.

Muutenkin on nyt ruettava miettimään tätä koko projektia uudelleen. Kyllä ensimmäiset viisi kiloa lähti hyvin ja nopeasti. Tammi-helmikuun aikana. Sitten ei mitään... Aloitin vuoden vaihteessa liikkumaan huomattavasti enemmän. Nyt en enää voi lisätä liikuntaa niin, että sillä olisi merkitystä, koska liikun jo nyt paljon.

Lisäksi kulutan vähemmän kuin silloin viisi kiloa sitten - eli ruokailua on tarkistettava uudelleen. Ne "uhraukset", jotka tein silloin vuoden vaihteessa ei enää riitäkään, jos halutaan kilojen painonpudotusta.

Eli aloitetaan uudestaan. Taas. Mehän tämä osataan. Onko lautasmalli oikeasti käytössä? Syönkö oikein? Sorrunko kuitenkin muutamaan karkkiin tai vain yhteen pullaan? Tossua toisen eteen. Run, Forest, run.