Realipainoni reunuksessa juoksevasta luvusta huolimatta on 62 kg. Tältä aamulta.
Myönnän, että on ollut rennompia aikoja tuossa Uuden Elämän-hankkeessa, mutta eilenkin tein todella huolellista työtä: söin hyvin (= oikein), liikuin hyvin ja aamulla tulos oli karu 62 kg!!! Mitä ihmettä? (Ai, miten niin kärsimätön? Mitä tarkoitat?)
Tuli vaan mieleeni sellainen asia, että nyt kun on tuo tuhkapilvi, kun se tulivuori purkautui niin joka lehdessä ja sähköisessä mediassa on ainakin yksi juttu, jossa joku kertoo jääneensä jumiin Pariisiin/New Yorkiin/Paratiisisaarille... Että jos oikeasti haluttaisiin tehdä koskettava juttu, niin haastateltaisiin kyllä MINUA!
Voisin kuule kertoa ihan tositarinan siitä, kuin olen oikeasti jumissa ollut jo monta viikkoa 62:ssa!!! Kyllä kuule olis traaginen tarina! Ja vielä pari lähikuvaa reisistä niin johan itkisi lukijat ja katsojat viestimien äärellä.
No nämä nyt ovat näitä epätoivon säkeitä synkällä hetkellä (+ 1,5 kg tämän viikon tavoitepainoon nähden). Olen kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta päättänyt jatkaa eteenpäin. Nyt olen tullut jo niin pitkän matkan, että takaisinkaan ei auta kääntyä... Palaan pian ja todella nyt toivon, että tuloksia on tullut seuraavalla kerralla!
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
torstai 15. huhtikuuta 2010
Kurinpalautus
Koko projekti siinä mielessä hyvässä vaiheessa, että liikuntaan on jo muodostunut lähes riippuvuus. Painokin samaa luokkaa kuin se kolmen vuoden takainen alin (eli alin pitkään aikaan). Mutta siinä kaikki: lähes riippuvuus ja puolet painonpudotusurakasta suoritettu. Ja tässä sitä ollaan. Kolmatta viikkoa vissiin.
Eli on siis tehtävä jotain! Päätin tehdä melko epätoivoisen vedon saadakseni kurin elämääni. Turvaudun ensimmäistä kertaa painonpudotukseen suunniteltuihin aterian korvikkeisiin. Olen niitä satunnaisesti käyttänyt osana ruokavaliota, enkä nytkään kokonaan aio ruuasta luopua. Tavoitteenani on edelleen terveellinen ruokavalio, joka saa minut pysymään normaalipainoisena jatkossakin. En ole unohtanut tavoitettani, mutta saadakseni nyt herkuttelun kuriin ja motivoidakseni itseäni painonpudotuksella, aion ainakin alkuun vaikka viikon verran korvata suurimman osan aterioista kevyemmillä versioilla. Tänäänkin lounaaksi salaattia ja kalaa eli ei pelkästään keinotekoista onnea.
Suurin ongelmani tällä hetkellä on, että olen onnistunut pudottamaan sen viitisen kiloa loppujen lopuksi melkoisen kivuttomasti. Nyt kuitenkin tarvitaan jo työntekoa, että viimeiset kilot lähtevät. Puuttuvien tulosten takia, en saa motivoitua itseäni tarvittavaan puristukseen. Tulokset puuttuvat, koska olen syönyt väärin. Liikunta on kuvioissa mukana ihan hyvin, mutta toki sitä lisätä voi. Ongelma on ruokailu ja siinä annoskoko sekä ylimääräiset (periaatteessa minulta kokonaan kielletyt) herkut. Kun saan pudotuksen alkuun, lähden palaamaan normaaliin ruokavalioon salaattien ja vihannesten kautta.
Tämä on suunnitelma. Katsotaanpa muutaman päivän päästä, missä mennään. Pizzaa? Irtokarkkia? No ei kai sentään! Ei tietenkään! Tälle illalle juoksua suunniteltu!
Eli on siis tehtävä jotain! Päätin tehdä melko epätoivoisen vedon saadakseni kurin elämääni. Turvaudun ensimmäistä kertaa painonpudotukseen suunniteltuihin aterian korvikkeisiin. Olen niitä satunnaisesti käyttänyt osana ruokavaliota, enkä nytkään kokonaan aio ruuasta luopua. Tavoitteenani on edelleen terveellinen ruokavalio, joka saa minut pysymään normaalipainoisena jatkossakin. En ole unohtanut tavoitettani, mutta saadakseni nyt herkuttelun kuriin ja motivoidakseni itseäni painonpudotuksella, aion ainakin alkuun vaikka viikon verran korvata suurimman osan aterioista kevyemmillä versioilla. Tänäänkin lounaaksi salaattia ja kalaa eli ei pelkästään keinotekoista onnea.
Suurin ongelmani tällä hetkellä on, että olen onnistunut pudottamaan sen viitisen kiloa loppujen lopuksi melkoisen kivuttomasti. Nyt kuitenkin tarvitaan jo työntekoa, että viimeiset kilot lähtevät. Puuttuvien tulosten takia, en saa motivoitua itseäni tarvittavaan puristukseen. Tulokset puuttuvat, koska olen syönyt väärin. Liikunta on kuvioissa mukana ihan hyvin, mutta toki sitä lisätä voi. Ongelma on ruokailu ja siinä annoskoko sekä ylimääräiset (periaatteessa minulta kokonaan kielletyt) herkut. Kun saan pudotuksen alkuun, lähden palaamaan normaaliin ruokavalioon salaattien ja vihannesten kautta.
Tämä on suunnitelma. Katsotaanpa muutaman päivän päästä, missä mennään. Pizzaa? Irtokarkkia? No ei kai sentään! Ei tietenkään! Tälle illalle juoksua suunniteltu!
torstai 8. huhtikuuta 2010
Tiukka täti
Olen kirjannut kalenterin reunaan tavoitepainoni. Jokaiselle viikolle vuoden alusta asti 300 g vähemmän niin, että saavuttaisin tavoitepainoni heinäkuun puolivälissä. Erinäisistä (teko)syistä johtuneeseen löysäilyyni on kuulunut puntarin, kalenterin ja kaikkien "tukimenetelmieni" välttely. Painoni on siis alempana (hieman) kolmen vuoden takaisesta alimmasta painostani, mutta vauhti hiipunut, suorastaan pysähtynyt ja ei voi syyttää oikeasti ketään muuta kuin itseään. Päätin siis jokunen päivä sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja tarkistaa tilanteeni suhteessa kalenterin reunassa olevaan tavoitepainooni... Olen pitkin kevättä ollut noin kilon edellä tavoitepainoani eli olen lähinnä kalenteria täyttäessäni katsonut lukua säälien, että ONNEKSI en paina noin paljon...
No viitisen päivää sitten päätin katsoa (pahaa aavistamatta), missä mennään. Että ei kai paino lähene sitä tavoitepainoa... No järkytys oli sen mukainen, kun vaaka kylmästi ilmoitti, että painoa on 600 g enemmän kuin kalenterin reunaan merkitty tämän viikon tavoitepaino! Voi löysyys!!!
Olo on valheellisen hoikka, koska vaatteet (jotka siis on hankittu 4-6 kg sitten) tuntuvat löysiltä. Ilmeisesti olen antanut itselleni luvan löysäillä. Kuitenkin tiedämme, että löysäilystä on melko löysät seuraukset. On turha puhua, että paino käsittämättömästi jumittaa, vaikka olen tehnyt kaiken oikein. Ei, en ole tehnyt oikein. Olen rajoittanut syömisiä, mutta myös syönyt herkkuja. Olen liikkunut, mutta on tullut myös jätettyä jumppaa väliin. Ollenkaan ei ole pariin viikkoon ollut sitä tahtia kuin ennen tätä. No parempi, ettei edes mennä niihin tekosyihin, joita olen käyttänyt!
Loppuviikosta päätin ottaa ohjat takaisin käsiini. Aloin liikkua, kävin pyörällä töissä ja rajoitin syömisiä oikeasti. Pe menin tietysti sitten sille linjalle, että töissä en syönyt juuri mitään ja illalla kotona kohtuuttomasti... No siitä taas opittiin. Su aamuna olin viikon tavoitepainossa ja ensi viikkoa kohti lähden intoa täynnä. Tai ainakin hyvin päättäväisenä. Huomenna pyörällä töihin ja illalla, jos vielä virtaa riittää niin pieni juoksulenkki. Tänään Total Combat ja ensimmäisen kerran oli oikein hyvä fiilis eli ei missään vaiheessa sellaista oloa, että tää on liian rankkaa. Rankkaa kyllä, mutta ei liian rankkaa. Jopa punnerrukset jaksoin (polviltaan, ei todellakaan vielä oikein "äijäpunnerruksia", jotka tietysti on tavoitteena)! Hyvä minä! Kyllä tämä taas tästä! Tavoitteena tiukka täti. Suorastaan piukea! :)
Aurinkoa liikunnallisiin hoikempiin päiviinne!
No viitisen päivää sitten päätin katsoa (pahaa aavistamatta), missä mennään. Että ei kai paino lähene sitä tavoitepainoa... No järkytys oli sen mukainen, kun vaaka kylmästi ilmoitti, että painoa on 600 g enemmän kuin kalenterin reunaan merkitty tämän viikon tavoitepaino! Voi löysyys!!!
Olo on valheellisen hoikka, koska vaatteet (jotka siis on hankittu 4-6 kg sitten) tuntuvat löysiltä. Ilmeisesti olen antanut itselleni luvan löysäillä. Kuitenkin tiedämme, että löysäilystä on melko löysät seuraukset. On turha puhua, että paino käsittämättömästi jumittaa, vaikka olen tehnyt kaiken oikein. Ei, en ole tehnyt oikein. Olen rajoittanut syömisiä, mutta myös syönyt herkkuja. Olen liikkunut, mutta on tullut myös jätettyä jumppaa väliin. Ollenkaan ei ole pariin viikkoon ollut sitä tahtia kuin ennen tätä. No parempi, ettei edes mennä niihin tekosyihin, joita olen käyttänyt!
Loppuviikosta päätin ottaa ohjat takaisin käsiini. Aloin liikkua, kävin pyörällä töissä ja rajoitin syömisiä oikeasti. Pe menin tietysti sitten sille linjalle, että töissä en syönyt juuri mitään ja illalla kotona kohtuuttomasti... No siitä taas opittiin. Su aamuna olin viikon tavoitepainossa ja ensi viikkoa kohti lähden intoa täynnä. Tai ainakin hyvin päättäväisenä. Huomenna pyörällä töihin ja illalla, jos vielä virtaa riittää niin pieni juoksulenkki. Tänään Total Combat ja ensimmäisen kerran oli oikein hyvä fiilis eli ei missään vaiheessa sellaista oloa, että tää on liian rankkaa. Rankkaa kyllä, mutta ei liian rankkaa. Jopa punnerrukset jaksoin (polviltaan, ei todellakaan vielä oikein "äijäpunnerruksia", jotka tietysti on tavoitteena)! Hyvä minä! Kyllä tämä taas tästä! Tavoitteena tiukka täti. Suorastaan piukea! :)
Aurinkoa liikunnallisiin hoikempiin päiviinne!
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Pitkästä aikaa
Aika usein innostun jostakin urheilulajista, jota alan harrastaa ja harrastan vain ja ainoastaan sitä. No arvaahan sen miten siinä käy! Siihen kyllästyy. Sitten tulee vaihe, että en tee mitään, koska olen kyllästynyt siihen lajiin jota äsken harrastin vain ja ainoastaan, enkä ole vielä keksinyt sitä seuraavaa. Sen vuoksi minulla on tämän Uuden Elämän yksi tavoitteista saada aikaiseksi monipuolinen "harjoitusohjelma". Tässä harjoitusohjelmassa olisi niin monta urheilulajia, ettei siihen pääse kyllästymään ja siinä on mahdollisuus painottaa eri lajeja ja välillä vaihtaa. Vaikka jättäisi jonkun lajin pois ohjelmasta, jää siihen vielä yllinkyllin lajeja niin, ettei liikuntaharrastukseen tule taukoa.
Noin kahdeksan vuotta sitten kävin aktiivisesti body pump-tyyppisessä jumpassa melkein pelkästään ja ainoastaan. Korkeintaan koiralenkkiä epäsäännöllisesti sen lisäksi - siis ei ollut omaa koiraa. No sitten se perinteinen kuvio. Kyllästyin. Jäin miettimään muutamaksi kuukaudeksi, että mitähän sitten ja en ole lajin pariin palannut sen koommin.
Nyt pääsiäisenä ruokailu on ollut holtittomampaa, mutta liikuntaa on kuitenkin harrastettu ja siitä olen kovin iloinen. Ilon asia on myös se, että vuosien tauon jälkeen kävin Power-tunnilla, joka siis tuota body pump-tuntia vastaa omalla salillani. Ihan loistavaa! Vatsalihaksissa ja persuksissa tuntuu vieläkin. Ihana tunne, kun tuntee tehneensä!
Ja samantien päätös lisätä tunti "harjoitusohjelmaani". Ihanne olisi se, että viikossa olisi yksi Power ja yksi Total Combat ja näiden lisäksi sisäpyöräilyä, juoksua ja uintia sopivassa suhteessa. Samalle viikolle harvoin jos koskaan saa kaikkea viittä sopimaan, mutta nämä aerobiset olisivat tässä koko ajan mukana. Nyt kun vielä pyörätiet saataisiin harjattua niin pyöräily tulisi mukaan palettiin - ainakin nyt työmatkat (noin 10-12 km yhteensä päivittäin).
Hienosti on taas suunniteltu. Jospa sitten tekoihin asti. Heti huomenna pyörällä töihin? Tekosyy, jolla tämä saattaa jäädä tekemättä on nyt, että harjaamaton sora puhkoo pyörän renkaat ja jos uudesta ihanasta pyörästäni puhkeaa rengas niin kuka ja missä vaiheessa sen ehtii korjaamaan?? Ja minähän en itse osaa... Täytyis varmaan opiskella sekin asia!
Noin kahdeksan vuotta sitten kävin aktiivisesti body pump-tyyppisessä jumpassa melkein pelkästään ja ainoastaan. Korkeintaan koiralenkkiä epäsäännöllisesti sen lisäksi - siis ei ollut omaa koiraa. No sitten se perinteinen kuvio. Kyllästyin. Jäin miettimään muutamaksi kuukaudeksi, että mitähän sitten ja en ole lajin pariin palannut sen koommin.
Nyt pääsiäisenä ruokailu on ollut holtittomampaa, mutta liikuntaa on kuitenkin harrastettu ja siitä olen kovin iloinen. Ilon asia on myös se, että vuosien tauon jälkeen kävin Power-tunnilla, joka siis tuota body pump-tuntia vastaa omalla salillani. Ihan loistavaa! Vatsalihaksissa ja persuksissa tuntuu vieläkin. Ihana tunne, kun tuntee tehneensä!
Ja samantien päätös lisätä tunti "harjoitusohjelmaani". Ihanne olisi se, että viikossa olisi yksi Power ja yksi Total Combat ja näiden lisäksi sisäpyöräilyä, juoksua ja uintia sopivassa suhteessa. Samalle viikolle harvoin jos koskaan saa kaikkea viittä sopimaan, mutta nämä aerobiset olisivat tässä koko ajan mukana. Nyt kun vielä pyörätiet saataisiin harjattua niin pyöräily tulisi mukaan palettiin - ainakin nyt työmatkat (noin 10-12 km yhteensä päivittäin).
Hienosti on taas suunniteltu. Jospa sitten tekoihin asti. Heti huomenna pyörällä töihin? Tekosyy, jolla tämä saattaa jäädä tekemättä on nyt, että harjaamaton sora puhkoo pyörän renkaat ja jos uudesta ihanasta pyörästäni puhkeaa rengas niin kuka ja missä vaiheessa sen ehtii korjaamaan?? Ja minähän en itse osaa... Täytyis varmaan opiskella sekin asia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)